Markhill’s on Lappeenrannassa sijaitseva Hilkka ja Markku Savolaisen omistava kennel ­– nokkela nimi, vai mitä? Markhill’sissä kasvatetaan pitkäkarvaisia collieita ja sillä on alalla pitkät perinteet. Kennel on ollut toiminnassa jo vuodesta 1990 saakka. Collien pentuja Markhill’sistä saa kaikissa väreissä ja lisäksi se tarjoaa luonnetestattuja uroksia jalostuskäyttöön.Markhill’sin kotisivut löytyvät osoitteesta markhills.com. Sivuilta saa lisätietoa muun muassa kaikista kennelin pentueista, joita onkin syntynyt lähes poikkeuksetta joka vuosi, joinakin vuosina jopa useita. Tulevista ja suunnitelmissa olevista collien pennuista löytyy tietoa osiosta Puppies. Täältä voi katsoa emän ja isän kuvat terveys- ja näyttelytietoineen ja linkin kautta pääsee tutustumaan yhdistelmän sukutauluun. Kaikki Markhill’sin kennelin pennut luovutetaan rekisteröityinä ja eläinlääkärin tarkastamina. Niille on myös tehty virallinen silmätarkastus ja ne on tunnusmerkitty. Mukaan uusi omistaja saa kennelistä myös pentupakkauksen, mikä helpottaa uuden perheenjäsenen kotiutumista uuteen ympäristöönsä.Lisäksi Markhill’sin www-sivuilta löytyy kuvia kennelin kasvateista vuosien varrelta. Photos-osiossa on nimensä mukaisesti runsaasti laadukkaita kuvia niin näyttelyistä, pennuista kuin aikuisiksi kasvaneista koiristakin. Kennelin kasvattien näyttelytuloksia voi puolestaan seurata News- kohdasta, josta löytyy aikajärjestyksessä näyttelyt tuomareineen sekä näyttelyyn osallistuneet Markhill’sin koirat tuloksineen. Linkeistä löytyy linkkejä muiden kasvattajien sivuille sekä muille koira-aiheisille sivuille, kuten Kennelliittoon ja SCY:een eli Suomen Collieyhdistykseen.

Urbaaneja legendoja on noussut modernin historian aikana kuin sieniä Tšernobylin sateessa. Jotkut myytit osoittautuvat todeksi, kun taas toiset puhtaiksi emävaleiksi. Ajoittain myytit pidetään salassa syystä tai toisesta, eikä niiden todenperäisyyttä saada koskaan selville. Suurin osa urbaaneista legendoista kumpuaa joko merimiesten kalajutuista tai uskonnon kautta. Juuri tästä syystä esimerkiksi pokeripöytien myytit eivät juurikaan kantaudu kahta polvea pidemmälle. Mutta eräs legenda, missä ovat mukana yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista (ihmis)näyttelijöistä sekä tunnetuin elokuvakankaalla esiintynyt koira, saattaa hyvinkin pitää paikkaansa.Näyttelijä John Waynea pidetään amerikkalaisuuden symbolina. Kolmen vuosikymmenen näyttelyuransa aikana Wayne ihastutti valkokankaalla niin näyttelijänä, ohjaajana kuin myös tuottajana. Palkintona vuosikausia kestävästä työstä häneltä löytyi monien särkyneiden sydämien lisäksi myös lukuisia palkintoja. Miehekäs, rauhallinen ääni sekä maskuliininen ulkonäkö hurmasivat katsojien sydämet ja John Wayne muistetaan parhaiten erityisesti länkkärielokuvien kautta. Voidaankin sanoa, että Wayne, Marlon Brando ja Clint Eastwood ovat kautta aikojen tunnetuimmat näyttelijät. Mutta elokuvien lisäksi Wayneen liitetään eräs myytti, jonka mukaan hän voitti itselleen pokeria pelaamalla kuuluisan Lassie-koiran. Pitääkö tämä paikkansa?

Kuinka tilanteeseen oikein päädyttiin?

Vuoden 1953 ”Hondo”-elokuvan kuvausten aikana Wayne ja Lassie-koiran omistaja Weatherwax pelasivat pokeria illan pikkutunneilla. Weatherwarx-kennel toimitti elokuvaa varten collie-koirat, joita käytettiin elokuvan kohtauksissa. Huhujen mukaan Weatherwax antoi myös Lassie-koiran elokuvan käyttöön, mutta todellisuudessa elokuvissa esiintyivät vain ja ainoastaan Lassien niin sanotut sukulaiset. Ja koska siihen aikaan elokuvien tuotanto sekä kuvaus olivat suhteellisen riittämättömän teknologian myötä hidastempoisia projekteja, eikä John Waynellä ollut käytössä yksityisiä lentokoneita tai helikoptereita, piti hänen viettää aikaa kuvauspaikoilla. Ja me kaikki tiedämme, kuinka pokerin pelaaminen on ehdottomasti paras tapa viettää aikaa.Toistaiseksi emme tiedä, mikäli pokeripöydässä oli vettä väkevämpää, jonka myötä panokset yleensä kovenevat ja aamulla herääminen tuskastuttaa. Mutta huhujen mukaan Weatherwax oli pahassa tappiokierteessä ja hän päätti panostaa oman koiransa. Myytit eivät kerro, mitkä pelikädet pelaajilla oli. Olennaista oli kuitenkin se, että Weatherwax puri tappion karvasta kalkkia ja John Wayne vei kotiinsa (tai asuntovaunuunsa) kaikkien aikojen kuuluisimman koiran.

Oliko pelinä pokeri vai blackjack?

Huhut kertovat vahvasti, että vastoin yleistä käsitystä pelinä tänä kohtalokkaana iltana olisikin toiminut blackjack. Toiset taas kertovat kyseessä olleen pokeri – tarina pyörii yleensä yhden näistä peleistä ympärillä. Niille, jotka eivät ole blackjack-pelistä kuulleet, käydään pikaisesti pähkinänkuoressa läpi, mitä pelissä pitää oikeastaan tehdä, ja miksi John Wayne ylipäätänsä voitti.Pelissä pelataan jakajaa vastaan ja tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle lukemaa 21, joka muodostuu pelaajan korteista. Pelin alussa pelaajalle (tai pelaajille) jaetaan kaksi korttia. ”Käden” arvo määräytyy korttien nimellisarvon mukaan. Esimerkiksi hertta-2 ja pata-4 antavat pelaajalle käden arvoksi 6. Pelaaja voi pyytää lisää kortteja jakajalta niin kauan, kunnes pelaaja uskoo olevansa tarpeeksi lähellä 21 tai vaihtoehtoisesti pakasta saadut kortit ylittävät arvon 21, jolloin pelin päättyy jakajan voittoon. Kyseessä on siis varsin yksinkertainen peli, eikä ihme, että jopa tappiokierteen jälkeen pelaajat jatkavat pelaamista. Ainakin Weatherwax uskoi onnensa kääntyvän, mutta ehkä John Waynen näyttelijäuran aikana opittu pokerinaama oli liikaa hänelle ja collie-koirille.

Oliko kyseessä edes Lassie?

Myytistä liikkuu kahdenlaista päätelmää: Ensimmäisen version mukaan Wayne ei voittanut todellisuudessa itse Lassieta vaan tämän sukulaisen, jota käytettiin elokuvissa Lassien tuuraajana. Näin ollen ensimmäinen todiste näyttää alkuperäisen väittämän vääräksi. 

 Toinen päätelmä tarjoaa vaihtoehtoisen esittämän, jonka mukaan John Wayne todellakin voitti Lassien yömyöhäisessä pokerissa. Mutta yöunten jälkeen Wayne tuli niin sanotusti katumapäälle, ymmärtäen riskit, mikäli ihmiset saisivat tietää, kuinka amerikkalaisten rakastetun koiran omistajuus vaihtui. Näin ollen Wayne palautti Lassien Weatherwaxille jo seuraavana aamuna, mutta piti kuitenkin voittorahat itsellään. Voisi sanoa, että John Wayne pelasti Lassien uran, sillä Lassie-parka olisi ollut aina isäntänä varjossa niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin.Päätöksenä voit itse miettiä ja tutkia, kumpi versio pitää paikkansa, tai mikäli itse myytti on edes totta.

Koska collie on koirarotuna niin suosittu ympäri maailman, osaat varmasti arvata, että myös Suomessa rodulle on paljon kysyntää. Oli haussa sitten pitkä- tai lyhytkarvainen märkäkuono, löytyy maastamme runsaasti laadukkaita kasvattamoita, joiden toimintatavat sekä kasvatusmenetelmät ovat kaikkien standardien mukaisia. Kaikki sivuillamme esitellyt kennelit testaavat pennut ennen luovutusta lääkärissä. Lisäksi monet kasvattamot antavat erilaisia pentupakkauksia ja tarvittaessa tukea koiran hoitoon.Helsingissä asuvien kannattaa suunnata ensimmäiseksi Stoorybook’s Colliesiin. Merja Stoorin hoitavan silmän alla kasvatetaan pieniä collieita rakkaudella ja suurella intohimolla.Toisessa pk-seudun kennelissä Eija Moody kasvattaa pitkäkarvaisia collieita Espoon Moodyfield’sissä. Moodyfield’sin pennut luovutetaan aina uuteen kotiin eläinlääkärin tarkistamina ja tunnusmerkittyinä. Ennen luovutusta ne myös pentutestataan ja niille tehdään virallinen silmätarkastus. Pentujen mukana uusi omistaja saa kattavan pentupakkauksen. Pentujen lisäksi Moodyfield’s-kennelistä voi kysellä uroskoiria jalostuskäyttöön. Espoossa toimii myös Kennel Millake’s.Vaikka Varkauden kaupunki onkin muuten kuihtumassa, osataan siellä vielä ainakin toistaiseksi kasvattaa laatukoiria: Kennel Blomlane’s on paikallisen pariskunnan ylläpitämä kasvattamo, jonka toimintaperiaatteisiin kuuluu todellisten valioyksilöiden kasvattaminen. Blomlane’silla on mm. haettu laadukasta sukuperimää Englannista. Kennelistä on pongahtanut vuosien mittaan Suomen näyttelykartalle jopa yli 200 palkittua kasvatusluokkaa.Muita suositeltavia kenneleitä ympäri Suomea ovat Markhill’s Colliet Lappeenrannasta, Kennel Maple Yard Mäntsälästä, Kennel Mandaninas Hämeenlinnasta, Judy’s Magic Colliet Ulvilasta, Kennel Black Sara’s Sipoosta sekä helsinkiläinen Kennel Black Chips. Jokaisesta näistä kennelistä löydät myös erikseen tietoa sivuiltamme, joten ei muuta kun selailemaan ja haaveilemaan omasta karvakuonosta!

Oletko koskaan nähnyt Lassie-elokuvan tai lukenut Lassien tarinan koirasta, joka käveli läpi Skotlannin palatakseen takaisin omistajiensa luokse? Elokuva ja sitä inspiroinut romaani ovat tunnetusti fiktiivisiä. Tarina koirasta, joka matkasi jalan takaisin omistajiensa luokse, ei kuitenkaan ole täysin päästä keksittyä: Bobbie-niminen koira matkasi yli 4000 kilometriä läpi Yhdysvaltojen takaisin kotiinsa. Ihmekoirapa kerrassaan!Vuonna 1923 Bobbie-koira katosi omistajiltaan perhelomalla. Perhe ei etsinnöistään huolimatta löytänyt koiraansa, ja he joutuivat palaamaan sydämet murtuneina kotiin ilman lemmikkiään. Kuusi kuukautta myöhemmin Bobbie kuitenkin ilmestyi kotipihaansa laihana ja kärsineen näköisenä. Kaksivuotias collie oli matkannut Indianasta Silvertoniin yli 4000 kilometrin matkan, luultavasti jalan.On sanomattakin selvää, että kyseinen ihmekoira sai palatessaan osakseen mainetta ja kunniaa. Ihmiset ympäri Yhdysvaltoja lähettivät Bobbielle lahjoja kaulapannoista kaupungin avaimiin. Huikea tarina Bobbiesta esitettiin muun muassa Ripley’s Believe It or Not! -artikkelissa, elokuvissa ja kirjoissa. Koira pääsi myös näyttelemään itseään The Call of the West -nimisessä elokuvassa.Bobbie kuoli vuonna 1927 ja koira haudattiin Oregon Humane Society’s lemmikkihautausmaahan Portlandiin. Bobbien lojaaliutta juhlitaan vuosittain Silvertonin lasten lemmikkiparaatissa. Kyseinen tapahtuma aloitettiin muutama vuosi Bobbien kuoleman jälkeen, ja ensimmäisestä paraatia edusti Bobbien poika Pal.Seuraavan kerran, kun katsot Lassie-elokuvan, muista ihmekoira Bobbie, joka teki kyseisen uskomattoman matkan Yhdysvaltojen halki jalan palatakseen kotiin! Kerrassaan uskomatonta — mutta totta!

Lassie, maailman kuuluisin pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira, teki debyyttinsä Eric Knightin kirjoittamassa novellissa nimeltä Lassie Come-Home (1940), joka paisui myöhemmin romaanin pituiseksi tarinaksi. Yksi Lassie-niminen narttucollie esiintyi myös Elizabeth Gaskell -nimisen kirjailijan “The Half Brothers” -tarinassa vuonna 1859 (ennen kuin Knight kirjoitti Lassie Come-Home romaanin), mikä osoittaisi, että Knight inspiroitui ja otti vaikutteita Gaskellin tarinasta.Vuonna 1943 Knightin Lassie-tarina kuvattiin elokuvaksi ensimmäistä kertaa MGM-studion aloitteesta. Vuoden 1943 elokuva oli alku monelle sitä seuraavalle saman studion tuottamalle Lassie-elokuvalle. Vuoteen 1951 mennessä MGM oli tuottanut kuusi elokuvaa tästä sydäntälämmittävästä koirasta. Kaikissa kuudessa elokuvassa näytellyt collie oli oikealta nimeltään Pal, joka jatkoi julkkisuraansa elokuvien jälkeen esiintymällä rodeoissa, markkinoilla ja muissa vastaavanlaisissa tapahtumissa ympäri Yhdysvaltoja 1950-luvun alussa.Vuonna 1954 Lassie-niminen TV-sarja julkaisi ensimmäisen jaksonsa, josta lähti käyntiin 19 vuotta kestävä TV-sarja ja näyttelyura Pal-koiran jälkeläisille. Kaiken yllämainitun lisäksi Lassie-hahmo on esiintynyt radiossa, leluissa, sarjakuvissa, muissa novelleissa sekä televisiossa. Melkeinpä jokainen ihminen 1940-luvulta lähtien on lapsuudessaan (tai aikuisiällä) nähnyt ainakin yhden version Lassie-elokuvista. Uusin elokuva julkaistiin vuonna 2005, joten on oletettavaa, että tulevatkin sukupolvet onnistuvat törmäämään Lassieen jossakin vaiheessa elämäänsä. On myönnettävä, että Lassie on ikivihreä hahmo — kukapa ei voisi rakastaa kyseistä lempeää, päättäväistä ja lojaalia pörröpäätä?

Pitkäkarvainen collie tunnetaan myös nimellä pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira. Collien pitkä karva koostuu yleensä kolmesta eri värikombinaatiosta; valkoisesta, mustasta, sekä ruskean beigestä (soopeli, tricolour, ja blue merle). Shetlannin lammaskoira muistuttaa skotlanninpaimenkoiraa ulkonäöllisesti kokoa lukuun ottamatta. Ei siis ole yllättävää, että shetlanninlammaskoira polveutuu osittain pitkäkarvaisesta colliesta.Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira on nimensä mukaisesti kotoisin Skotlannista ja se tuotiin Suomeen 1880-luvulla. Kyseisen rodun suosio kasvoi merkittävästi Lassie elokuvien myötä (ensimmäinen Lassie-elokuva julkaistiin 1943), mikä ei varmasti tule yllätyksenä elokuvaa nähneille ihmisille. Sydämiä sulattava elokuva kuvastaa rodun lempeää, kiintyvää ja lojaalia luonnetta.Collieita käytettiin alunperin lampaan paimennuksessa etenkin Skotlannissa, missä käytäntö on vieläkin yleistä. Niiden suosio Englannissa kasvoi kuningatar Viktorian kiinnostuksen ansiosta. Näiden lempeiden ja yhteistyöhaluisten koirien paimennustehtävät vähenivät ajan myötä, ja nykyään rotu on suosittu muun muassa perhekoirana luonteenpiirteittensä vuoksi. Suomessa pitkäkarvaisella colliella kilpaillaan myös palveluskoirakokeissa, tottelevaisuuskokeissa ja agilityssä. Myös paimennus on herättänyt kiinnostusta rodun harrastajissa ja kasvattajissa.Innokkaille koiraharrastajille pitkäkarvainen collie on mainio valinta. Rotu nähdään nopeaoppisena, iloisena ja rauhallisena ystävänä. Lisäksi, rotu soveltuu melkeinpä mihin vain harrastukseen metsästystä lukuun ottamatta. Mikäli siis uuden koiran hankkiminen on mielessä, pitkäkarvainen collie ei ole ollenkaan huono valinta. Kukapa ei haluaisi halailla tätä lempeää ja pehmeäkarvaista koiraa?! Sitä paitsi, mikäli Lassie-elokuvaan on uskomista, tämä koira etsii omistajansa vaikkapa koko maan läpi.

Colliet ovat auttaneet Skotlannin lammaspaimenia jo lukuisia vuosisatoja, mutta rodun alkuperä on Collieyhdistyksen sivujen mukaan mysteeri. Collien suosio kasvoi kuningatar Victorian innostuksen myötä kyseistä koirarotua kohtaan. Colliet esiintyivät koiranäyttelyssä Birminghamissa ensimmäistä kertaa vuonna 1860, ja näyttelyssä esiintyneet koirat ovat pääosin kaikkien collieiden esi-isiä. Jo vuonna 1871 Birminghamin koiranäyttelyssä pitkä- ja lyhytkarvainen collie luokiteltiin eri roduiksi. Nimiensä mukaisesti toisen rodun karva on pidempi kuin toisella.Vaikka colliekanta on suurin Englannissa ja Yhdysvalloissa, rotu on levinnyt maailman moneen kolkkaan. 1990-luvulla rotua vietiin Englannista Yhdysvaltoihin suuria määriä, mutta sittemmin vientimäärä on ollut vähäisempi. Sileäkarvaisten collieiden määrä Suomessa on jopa maailmanlaajuisesti merkittävä. Ensimmäinen pitkäkarvainen collie tuotiin Suomeen vuonna 1889 ja rotu esiintyi Suomen Kennelklubin näyttelyssä Helsingissä vuonna 1891.Pitkäkarvaisista collieista Suomessa löytyy vieläkin Klaudia Sundbergin von Durchwald koiria. Sundberg aloitti kasvatustyönsä vuonna 1946 tuomalla huippukoiria Englannista. Koirien suosio kasvoi 1990-luvulle asti ja myös Ruotsista alettiin tuoda runsaasti kyseistä rotua. 1990-luvulla rodun suosio kuitenkin laski, ja näihin aikoihin koiria tuotiin jo monesta muustakin maasta, kuten Brasiliasta ja Tšekkoslovakiasta.Ensimmäinen lyhytkarvainen collie tuotettiin vuonna 1976 Ruotsista ja sama omistaja sai koiran myös Englannista pari vuotta myöhemmin. Ei ole siis ihmekään, että Suomeen tuodaan vuosittain jalostusmateriaalia etenkin Ruotsista ja Englannissa. Suomen lyhytkarvaisten collieiden kanta perustuu pääosin juuri englantilaisiin ja ruotsalaisiin rotulinjoihin.

Collie on tunnettu helppona ja lapsiystävällisenä palveluskoirana. Skotlannissa, collien (mahdollisessa) alkuperämaassa, pitkäkarvaisia skotlanninpaimenkoiria käytettiin — ja käytetään jopa edelleenkin — lampaiden paimennuksessa. Koira soveltuu kyseiseen tehtävään erinomaisesti, koska on ominaisuuksiltaan nopea oppimaan, tottelevainen ja yhteistyöhaluinen sekä innokas ja energinen. Nimenomaan energisyytensä vuoksi collie tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä, minkä seurauksena rotu ei Koiranomistajan Peruskurssi -nettisivujen mukaan sovellu esimerkiksi ympärivuorokautiseksi piha- tai tarhakoiraksi.Colliet kiintyvät helposti omistajaansa tai tiettyyn perheenjäseneen. Koira osoittaa kiintymystään rauhallisesti, eikä collielle ole ominaista tulla hyppimään innokkaasti kaikkien ihmisten syliin. Näiden ominaisuuksien ansiosta on ymmärrettävää, että collie sopii perhekoiraksi. Yleisesti ottaen tämä koirarotu tulee siis myös hyvin toimeen lasten kanssa, mikäli lapset on opetettu kohtelemaan koiraa oikealla tavalla. Collie on ystävällinen koira, eikä sen kuulu olla hermostunut tai aggressiivinen, kuten esimerkiksi monet pienemmät koirat (Chihuahuat) usein ovat.Koska esimerkiksi Suomessa lampaiden paimentaminen ei ole kovinkaan yleistä, collien käyttötarkoitus eroaa täällä sen alkuperäisestä “työstä”. Kyseinen rotu soveltuu kuitenkin moneen harrastukseen, ja Suomessa palveluskoirakokeet, agility, ja tottelevaisuuskokeet ovat suosittuja harrastuksia collielle. Ilmeisesti myös paimennus on alkanut kiinnostaa koirarodun harrastajia ja kasvattajia Suomessakin. Metsästykseen liittyviin aktiviteetteihin colliet eivät kuitenkaan ole parhaita valintoja.Kaiken kaikkiaan colliet ovat rauhallisia, ystävällisiä ja perherakkaita koiria. He ovat myös lojaaleja, tottelevaisia ja energisiä seuralaisia – kunhan niitä kohdellaan ja koulutetaan oikein.

Kennel Black Chips on Helsingissä sijaitseva, pienimuotoisesti collieita kasvattava kennel. Black Chipissä kasvatetaan pitkäkarvaisia collieita ja kennelin omistaa Monica Hanstén. Hän on harrastanut collieita jo yli 20 vuoden ajan, joten tietoa ja kokemusta löytyy takuuvarmasti. Kaikki kennelin pennut luovutetaan eläinlääkärin tarkastamina, silmätarkastettuina, pentutestattuina sekä sirutettuina. Kennel antaa pentujen mukaan aina myös kattavan pentupakkauksen. Omistajalla itsellään on neljä pitkäkarvaista collieta, jotka ovat kennelin A-, B-, D- ja E-pentueista.Black Chips -kennelin kotisivut löytyvät osoitteesta blackchipscolliet.blogspot.fi. Sivuilta löytyy tietoa muun muassa kennelin pentueista. Tällä hetkellä pentueita on vuosilta 2005, 2007, 2008, 2010 ja 2011 ja niiden kaikki jälkeläiset löytyvät sivuston kohdasta ’pentueet’. Omistaja kirjoittaa sivuillaan myös blogia, josta voi lukea koirien kuulumisia sekä esimerkiksi koiraharrastuksista kyseisen lajin kanssa.Osa Hansténin omista koirista on näyttelykoiria. Toisten yksilöiden kanssa hänellä on muita harrastuksia, kuten agility – jokainen koira saa harrastaa ’omaa juttuaan’. Kennelin sivuilta löytyy myös runsaasti valokuvia ko. rodusta sekä linkkejä muille colliekasvatukseen ja koiriin ylipäänsä liittyville sivustoille sekä muihin blogeihin. Omistaja kirjoittaa luonnollisesti paljon omista koiristaan, joiden näyttelysijoituksista, luonnetesteistä ym. saa tietoa kennelin blogista.

Black Sara’s Kennel on Maarit Kalken omistama Sipoossa sijaitseva colliekennel. Black Sara’s on kasvattanut pitkäkarvaisia collieita jo vuodesta 1992 saakka, joten sillä on alalta pitkä kokemus. Nimensä kennel on saanut kantanartulta Black Elles Xantipalta eli ’Saralta’. Koirien kasvatus Black Sara’sissa on pienimuotoista toimintaa, jonka pohjana ovat tunnetusti terveet ja vanhat hyvin menestyneet linjat.Kennelillä on jalostusuroksia kaikissa väreissä ja kaikki pentueiden jälkeläiset luovutetaan eläinlääkärin tarkastamina ja tunnusmerkittyinä. Pennuille tehdään ennen uuteen kotiin luovutusta myös virallinen silmätarkastus. Kennel on saanut Vuolasvirta-palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta kasvatustyöstään.Lisää tietoa Black Sara’sista saa kennelin kotisivuilta osoitteesta blacksaras.com. Kalke harrastaa koiriensa kanssa ahkerasti näyttelytoimintaa, josta löytyy tietoa kennelin kotisivuilta. Myös hänen sijoituksessa olevista collieistaan voi lukea kohdasta ’koirat’. Vapaana olevia pentuja löytyy ’pentuja’- valikosta, josta saa tietoa myös astutetuista koirista ja suunnitelmissa olevista pentueista. Jalostus-kohdassa on puolestaan lueteltu kaikki kennelin jalostukseen käyttämät nartut pentueineen sekä jalostukseen käytetyt ja saatavilla olevat urokset.Kuvia Black Sara’sin koirista voi katsoa kotisivujen galleriasta. Pennuista ja muusta kenneliin liittyvästä voi tiedustella Maarit Kalkelta, jonka yhteystiedot löytyvät blacksaras.comin etusivulta.